Olen tässä hissukseen siirtymässä valtionhallinnon digitalisaation tuki (D9) tekemisistä mm. näihin Tietokiri-hommiin. Digitalisaatio tai vähintään tietotekniikka pysyy edelleen toimintaympäristönä. Kun perehdyin Tietokiri-hankkeen tavoitteisiin, joista tärkeänä on tiedolla johtamisen kulttuurin laajentaminen valtionhallinnossa, ryhdyin jälleen vertailemaan yritysmaailmaa ja julkishallintoa.
Suurin ero lähtenee siitä, että yritykset pyrkivät yleensä kasvattamaan asiakaskuntaansa ja liikevaihtoaan, mutta tämä ei voi olla julkisen hallinnon tavoite kuin poikkeustapauksissa. Pikemminkin pitäisi pyrkiä siihen, että hallinto vaivaa kansalaisiaan mahdollisimman vähän ja huomaamattomasti, ellei sitten ole kyse välttämättömyyksistä (suojelu, hoiva), jolloin kansalaiset todella tarvitsevat yhteiskunnan tukea.
Yrityksissähän tiedolla johtamista käytetään etenkin uusien asiakkaiden etsimisessä ja myynnin lisäämisessä nykyisille asiakkaille. Näillä ei ole samaa merkitystä julkiselle hallinnolle. Mikä siis motiiviksi tiedon todelliseen hyödyntämiseen osana johtamista? Etenkin, kun puhutaan julkishallintoa itseään koskevasta tiedosta, josta on pääosin kyse Tietokiri-hankkeessa. Toimintaympäristön tietoa, jota tietenkin tarvitaan myös johtamisessa, keräävät Tietokiristä riippumatta esimerkiksi Tilastokeskus ja Vero.
Kohteena prosessien tehokkuus ja työntekijöiden tyytyväisyys
Kun asiaa tarkastellaan tuloskorttiajattelun (Balanced Score Card) standardiulottuvuuksien pohjalta, jäljelle jäävät raha, prosessit ja ihmiset, jos asiakkaat jätetään vähemmälle huomiolle. No, asiakastyytyväisyys on tärkeää julkishallinnollekin, mutta senkin suhteen tyytyväisimpiä taitavat olla asiakkaat, jotka joutuvat kanssamme vähiten asioimaan ilman pakottavaa syytä. Vero on osoittanut tämän hyvin mietityillä palveluillaan.
Valtionhallinnon kannalta jäljelle jäävistä tuloskortin ulottuvuuksista tärkeimpiä seurattavia ja johdettavia asioita ovat prosessien (toiminnan) tehokkuus ja työntekijöiden tyytyväisyys. Tiedon keruun, analysoinnin ja johtamisen pitäisi siis perustua näiden parantamiseen.
Toiminnan tehokkuuden suhteen erona on kuitenkin se, että yritysten on pakko suhteuttaa menonsa tuloihin – joskus nopeastikin. Valtionhallinnossa menot määritellään budjetissa ja haasteena on muun muassa se, että säästäväisyydestä ei välttämättä palkita. Pahimmassa tapauksessa tehokas toiminta johtaa pienempään budjettiin seuraavana vuonna.
Leikkureista priorisointiin ja palkitsemiseen
Millä kannustaa valtiohallinnon organisaatioita tehokkuuteen, sitä mittaavan tiedon keruuseen ja tiedolla johtamiseen?
Tähän pitää löytää hyvät vastaukset, sillä muuten todellista tiedolla johtamista ei julkisessa hallinnossa tule tapahtumaan. Keskitytään lähinnä vahtimaan sitä, että momenteille myönnetyt rahat tulevat mahdollisimman tarkkaan suunnitelman mukaisina käytettyä. Tilannetta ei paranna sekään, että hallinnon toimintaa raamitetaan poliittisilla päätöksillä ja tasasuuruisilla rahaleikkureilla ilman valintoja ja tekemisten priorisointia.
Todellisessa tiedolla johtamisessa toimijoille annetaan tulosvastuun lisäksi valtaa päättää itsenäisesti asioista ja palkitaan, kun johtamisella joskus jopa ylitetään asetetut tavoitteet.
Kommentit